SKENET KULTTUURIKRITIIKKIÄ, Julkaistu: 18.09.2008
Gun Holmström
Muuttuneita muotoja
Gun Holmström on valokuvissaan ja videoteoksessaan muokannut hauskalla tavalla muun muassa antiikin veistoksia ja saanut niistä esiin uusia ulottuvuuksia.
Gun Holmström on taiteilijan koulutuksen lisäksi opiskellut myös sosiologiaa. Sen on huomannut hänen monista töistään, jotka 90-luvulta alkaen ovat oivaltavasti käyttäneet nykytaiteen erilaisia ilmaisumuotoja yhteiskunnan ja yksilön välisten suhteiden tarkastelussa. Holmströmin teokset ovat usein koostuneet arkipäivän elementeistä, jotka ovat tuoneet selkeästi fokusoidun näkökulman esille.
Tällä kertaa Holmström on ottanut yhdeksi lähtökohdakseen antiikin veistokset Berliinin kuuluisasta Pergamon-museosta. Tästäkin valinnasta huolimatta hänen näyttelynsä tulee selkeästi tähän päivään ja arkisiin elämän perusasioista käsitteleviin kysymyksiin. Niinhän taide on tietysti aina parhaimmillaan tehnyt ja toiminut, se vain joskus hämärtyy korkeakulttuurin saadessa toissijaisia arvoituksia.
Holmström kertoo ideansa syntyneen halusta ”korjata puuttuvat ruumiinosat eräästä naistorsosta”. Tämän täydentämisen hän on tehnyt digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin venyttämällä kuvaa. Lopputuloksena syntyy lähes abstrakteja kuvia, jotka muuttavat alkuperäisen antiikin veistoksen ja erityisesti materiaalin ja pysyvyyden tunnun näissä ikonisissa objekteissa. Saman tekniikan hän on siirtänyt arkipäiväisiin kuviin aivan tavallisista ympäristöistä.
Näissä kuvissa tilat muuttuvat jälleen abstraktin geometrisiksi, mutta niissä kaikissa on jäljellä pieni pala alkuperäistä kuvaa, joka on tunnistettavissa. Yhdistelmä tuottaa saman vaikutuksen kuin antiikin veistosten venytetyt kuvat, tuttu muuttuu oudolla tapaa tuntemattomaksi ja herättää kysymyksen todellisuuden luonteesta, ja myös elämän ja olemassaolon jatkumisesta. Mikä on todellista ja mikä epätodellista?
Antiikin teemalla ja veistoksilla Holmström pelaa myös kahdessa muussa teoksessaan. Avatar-sarjassa on otettu vain toinen puoli kuvasta ja monistettu se symmetriseksi. Näin syntyy aivan uudennäköisiä kuvia veistoksista, samalla tapaa epätodellisen tuttuja ja vieraita kuin kasvokuvissa, jotka on koostettu vain toisesta kasvonpuolesta monistamalla.
Arkipelag-videossa puolestaan veistospuolikkaat soljuvat kyljellään hitaasti eteenpäin kuin vedessä, toinen symmetrinen puoli alle heijastuen ja aaltoillen. Tämäkin muodonmuutos ja aivan omaan eristettyyn tilaan luotu todellisuus, johon veistokset sijoitetaan, muuttaa niiden luonnetta merkittävästi ja kysyy tulkinnan ja heijastuksen merkitystä näkemäämme ja kokemaamme. Holmströmin näyttely on selkeä ja onnistunut kokonaisuus.
Mikko Oranen – 18.09.2008
© Gun Holmström 2025